Hyvän tekeminen on kaikkien asia

Kansalaiskeräys Helsinkiin suunnitteilla olevan uuden lastensairaalan hyväksi puhuttaa. Asiasta sietääkin puhua, sillä tällainen talkoohengen osoitus lienee Suomessa vertaansa vailla. Tavalliset ihmiset, yritykset ja julkisuuden henkilöt ovat lähteneet innolla mukaan yhteisiin varainkeräystalkoisiin, ja keräyksen 30 miljoonan kokonaistavoitteesta on saatu reilussa vuodessa kokoon jo lähes 24 miljoonaa.

Lastensairaalan hyväksi tehdään myös vapaaehtoistyötä, ja monet ahkerat sormet valmistavat mm. nuttuja ja muita lämpimiä vaatteita tuleville pikku potilaille ja organisoivat vaatteiden keräystä.

Yllättävää kyllä lastensairaalaprojektin vauhdittaminen kansalaisten voimin ei olekaan kaikkien mielestä hyvä asia. Soraäänet valittavat, että tällaiset projektit pitäisi rahoittaa yksinomaan verovaroista. Siis niistä samoista varoista, jotka eivät verojen kiristämisestä huolimatta riitä enää edes välttämättömiin menoihin, kuten terveyden- ja vanhustenhuoltoon.

Pitäisikö meidän näiden protestoijien mielestä vain istua valtion kattaman valmiin pöydän ääressä odottamassa aikojen paranemista ja valittamassa, että valtio ei tee eteemme sitä tai tätä? Miksi pitäisi odottaa, että muut hoitavat kaiken puolestamme? Jos yhteistä rahaa ei ole niin sitä ei ole, ja passiivinen valitus ei auta. Toimeen tarttuminen sen sijaan auttaa.

Siksi on ihanaa, että maastamme löytyy niin paljon aktiivisuutta ja auttamishalua, että tällainen valtaisa suunnitelma saadaan toteumaan valtion huonosta taloudellisesta tilanteesta huolimatta. Vaihtoehtonahan olisi, että uutta lastensairaalaa ei saataisi vielä vuosikausiin. Nyt se saadaan vuonna 2017, oli maamme talouden tila mikä hyvänsä.

Hyvän tekemistä ei saa institutionaalistaa pelkästään valtiolle, vaan se on meidän kaikkien asia. Hyvän tekeminen on hyväksi kaikille. Jos lastensairaalaan tarvitaan 30 miljoonaa vähemmän verovaroja, sen verran enemmän verovaroja voidaan käyttää lisäämään hyvinvointiamme jollakin muulla alalla.

Lahjoittamalla vaikka pienenkin summan rahaa valitsemaamme kohteeseen voimme varmistaa, että rahamme menevät juuri sinne minne haluamme, mikä ei aina ehkä päde maksamiimme veroihin. Vapaaehtoinen lahjoittaminen perustuu siihen, että ne, jotka kokevat voivansa auttaa, tekevät sen sellaisella summalla, jonka tuntevat voivansa maksaa. Tämäkään ei päde pakollisiin veroihin. Mitä enemmän tällaista vapaaehtoista rahoitusta tapahtuu, sitä enemmän verotaakkamme kevenee tai ainakaan veroja ei tarvitse korottaa. Voimme myös ohjata rahaa kohteisiin, joita valtio ei syystä tai toisesta tue.

Hyvän tekeminen pitäisi nähdä nyyttikesteinä. Jos jokainen kantaa kortensa kekoon mahdollisuuksiensa mukaan joko rahana tai vapaaehtoistyönä, kaikille myös riittää enemmän hyvää. Nyt surullisen monet meistä ovat vain kuokkavieraina Suomen nyyttikesteissä ottamassa vastaan käsi ojossa mutta tekemättä itse mitään.