Jutellaan toisillemme!

Lapsuudessani meitä pieniä kiellettiin puhumasta tuntemattomille. Se oli hyvä neuvo, jonka kaikki lapset taisivat saada. Valitettavasti meille unohdettiin kertoa, että se koskee vain lapsia.

Me suomalaiset kyräilemme vielä aikuisenakin lapsellisesti tuntemattomia ihmisiä, jotka rohkenevat puhua meille. Mitä kamalaa muka voi tapahtua, jos vastaa ihan kunnollisen näköiselle tavalliselle ihmiselle vaikkapa kaupan kassajonossa tai junassa? Todennäköisesti ei mitään, mutta jotain hauskaa siitä saattaa seurata.

Olen vieraiden kanssa höpöttäjä ja suosittelen sitä lämpimästi. Aloitan tunnustelevasti neutraalilla tai mielellään hassulla pikku kommentilla tai kysymyksellä. Jos kanssaihminen on sitä laatua, joka ei ole päässyt irti lapsuusajan hyvästä neuvosta, niin en kiusaa enempää. Useimmiten minulle kuitenkin vastataan ja saamme aikaan hauskan juttuhetken.

Junassa on aikaa jutella. Uskallatko?

Kokemuksesta voin kertoa, että tuntemattomille puhuminen kannattaa, monestakin syystä:

1. Jutteleminen on hauskaa. Pitkät junamatkat ja jonottaminen kuluvat joutuisasti, jos on juttukaveri. Samalla voi kuulla hauskoja tarinoita, joista on myöhemminkin iloa muille kerrottuina.

2. Todellisuus on tarua ihmeellisempää. Olemme ihan tavallisen näköisiä, mutta jokaisella on oma tarinansa, joka ei näy päällepäin. Joukossa on ihania, sinnikkäitä, inspiroivia ja joskus enemmän tai vähemmän erikoisiakin tapauksia.

Ratikkaa odotellessa juttelin kerran miehen kanssa, jolla oli mukanaan ponin kokoinen irlanninsusikoiran pentu. Huomautin jotain koiran suuresta koosta, ja mies kertoi odotellessamme tarinansa.

Hän tarvitsi tuekseen ison avustajakoiran, koska oli ollut selkäleikkauksessa. Leikkaus oli epäonnistunut ja vienyt tunnon jaloista. Ongelmista huolimatta mies oli positiivinen ja hauska, ja jäin miettimään omaa onnellista osaani ja sitä, miten pienistä ei kannata valittaa. Toivon juttukumppanilleni ja hänen jättimäiselle avustajalleen kaikkea hyvää.

Olen myös istunut junan työskentelyhytissä naisen kanssa, joka jätti minut sanattomaksi. Hän huomasi, että olin kääntämässä tietoiseen läsnäoloon liittyvää tekstiä, ja halusi sen vuoksi näyttää minulle, miten hän osaa puhua kielillä, siis siinä perinteisessä uskonnollisessa mielessä. Tunnistamattomaan pulinan lomasta erottui lause kerrallaan kaunis suomenkielinen rukous.

Näitäkään ihania ja mielenkiintoisia tarinoita minulla ei olisi kerrottavana, jos en juttelisi ihmisten kanssa.

3. Saa ystäviä. Tuntemattomille juttelijat ovat ihan oma rotunsa, jonka jäsenillä yleensä synkkaa hyvin. Minulla on junatuttavuuksia Facebook-kamuina, ja muutamia olen jopa tavannut myöhemminkin; olemme kyläilleet ja käyneet elokuvissa.

4. Voi vaikka oppia jotain. On hyvin todennäköistä, että juttukaverisi on jonkin alan ammattilainen. Ammattilaiset kertovat kysyttäessä mielellään kiinnostavia asioita työstään.

Lentokoneessa olen oppinut vieruskaveriltani porakaivojen tekemisestä ja junassa siitä, millaista on olla kouluttajana YK:n rauhanturvajoukoissa.

Oikaistessani töihin mennessäni Helsingin Ruusutarhan poikki työtekijä kertoi minulle julkisten puutarhojen kansainvälisestä laatuluokituksesta ja siihen kuuluvista vaatimuksista, kuten että kiviportaiden väleissä ei saa kasvaa rikaruohoakaan. Ja siitä, että puutarhan citykanikantaa pitää kurissa citykettuperhe!

5. Jutteleminen luo yhteisöllisyyttä ja positiivisuutta. Juttelemalla kasvottomasta ihmismassasta erottuu oikeita ihmisiä iloineen ja suruineen. Kun oppii muistamaan, että kaupan myyjä tai kadun kanssakulkijat ovat oikeita tuntevia ihmisiä, ei halua olla tyly tai epäkohtelias.

Jutellaan toisillemme! Teemme maailmasta paremman paikan.



#hyvä elämä #positiivisuus