Aloitin kouluni kaksikielisessä Pietarsaaressa 70-luvulla. Englannin kieli ei silloin ollut kovinkaan merkittävä tekijä kenenkään elämässä. Ei ollut internetiä tai edes tietokoneita, ja englanninkielisiä kirjoja tai lehtiäkään ei ollut saatavilla joka kadunkulmassa. Tavallisen ihmisen kosketus englantiin rajoittui kutakuinkin englanninkieliseen iskelmämusiikkiin ja TV-sarjoihin. Laulujen sanojen ymmärtämisellä oli kovin vähän käytännön merkitystä, ja TV-ohjelmat oli tekstitetty suomeksi ihan niin kuin nykyisinkin. Matkustaessa englannista oli tietysti hyötyä, mutta seuramatkailu oli vasta lapsenkengissä omatoimimatkailusta puhumattakaan.
Pietarsaari - Jakobstad. 20 000 asukasta, joista ruotsinkielisiä n. 56 %.
Ruotsin kieltä sen sijaan tarvittiin kaksikielisillä rannikkoalueilla joka päivä. Suomen ohella naapureiden, työkavereiden ja asiakkaiden kanssa kommunikoitiin tarvittaessa ruotsiksi, ja oli lähinnä itsestäänselvyys, että kaikki osasivat kumpaakin kieltä ainakin jonkin verran.
Lisäksi 60- ja 70-luvulla elettiin Ruotsin siirtolaisuuden kulta-aikaa. Ruotsia osaamalla saattoi päästä naapurimaassa leivän syrjään kiinni ja saada vieläpä paremmat leivänpäälliset kuin Suomessa. Venäjää vastaan käytyjen sotien traumat olivat tuoreessa muistissa, eikä siihen suuntaan haluttu katsella, joten toinen naapurimaamme Ruotsi ja sen kieli olivat ikkunamme maailmaan.
Siksi oli luonnollista, että erityisesti kaksikielisellä rannikolla tarjottiin mahdollisuus aloittaa kieltenopiskelu kolmannella luokalla joko ruotsilla tai englannilla. Minä valitsin ruotsin, enkä ole katunut. Osaan toki englantiakin, mutta sen opiskelun aloitin vasta myöhemmin.
Ajat ovat muuttuneet sitten 70-luvun. Englannin kieli on vahvistanut räjähdysmäisesti asemiaan, ja ruotsi olisi nykyään tuskin kenenkään ykkösvaihtoehto kielten opiskelussa. Silti sitä tarvitaan edelleen.
Kaksikielisellä alueella varttuminen leimaa toki näkemystäni ruotsin tarpeellisuudesta. En ole kaksikielinen, mutta silti olin äimistynyt, kun puheet pakkoruotsista alkoivat. Ruotsi on aina ollut minulle ja kaikille kaksikielisten alueiden asukkaille niin arkipäiväisen tarpeellista, että puheet pakkoruotsista kuulostivat yhtä oudoilta kuin joku olisi puhunut pakkomatematiikasta tai pakkoäidinkielestä. Minusta on lähinnä noloa, jos joku ei kouluopetuksesta huolimatta osaa yhtään ruotsia.
 |
| Toinen kotimainen valtakunnan päälehti. |
Itä-Suomessa asuessani totesin, että siellä ruotsia ei juuri tarvita, ainakaan, jos päättää asua loppuelämänsä siellä eikä ole liian kunnianhimoinen ammatinvalinnan suhteen. Venäjä olisi Itä-Suomessa tarpeellisempi kieli, mutta saavuttanee historiallisista syistä tai nykytilanteen valossakaan koskaan kovin suurta suosiota, ”pakkovenäjän” asemasta puhumattakaan.
Alueellisista eroista huolimatta pysyn kannassani: ruotsinopetusta tarvitaan. Harva asuu enää koko elämäänsä samalla paikkakunnalla. Kotiseudulta lähdetään niin työn kuin rakkaudenkin perässä. Entä jos tie vie kaksikieliselle alueelle? Hoito- tai palvelualalta on turha odottaa saavansa töitä, jos ei osaa ruotsia. Muuallakin ruotsintaito on vahva etu työnhaussa.
Ruotsi on Suomessa virallinen kieli, se toinen kotimainen, ja valtion virkoja on ainakin periaatteessa turha havitella edes itärajan tuntumassa, jos ei osaa ruotsia ainakin sen verran, että pystyy osoittamaan virkamiesruotsin taitonsa.
 |
| Toinen kotimainen oli vahvasti edustettuna Helsingin kirjamessuilla. |
 |
| Osaatko lukea Tove Janssonia alkukielellä? |
Ruotsinopetuksen vapaaehtoistaminen sulkisi monia ovia, jos vanhemmat ovat sitä mieltä, että lapsen ei tarvitse sitä opetella. Lapset itse eivät valintaa tehdessään vielä tiedä, mitä elämältä haluavat, tai ymmärrä, millaisia mahdollisuuksia sulkevat elämästään jättämällä ruotsin opettelematta.
Laajenna maailmankuvaasi, lue mistä länsinaapurissamme puhutaan.
Miksi haluat päättää toisten puolesta heidän lastensa kieliopinnot? Kaikkialla maailmassa kodit voivat valita lastensa kieliopinnot näiden parasta ajatellen - miksi suomalaiset kodit olisivat poikkeus? Maa monikielistyy, ihmiset ovat yhä kansainvälisempiä - tarvitaan vapautta kieliopintoihin.
VastaaPoistaEnhän minä mitään päätä. Toivon vain, että vanhemmatkaan eivät päättäisi lasten puolesta ja sulkisi heidän elämästään pois monia ammatinvalinta- ja asuinpaikkavaihtoehtoja heti elämän alkutaipaleella. Valtion virkoihin ei ole asiaa, jos ei osaa ruotsia. Kaksikieliseltä paikkakunnalta on melko turhaa etsiä töitä ainakaan palvelu- tai hoitoalalta, jos ei osaa ruotsia. Ja kannattaa pitää mielessä, että edelleenkin suomalaisia muuttaa Ruotsiin enemmän kuin mihinkään muuhun maahan.
VastaaPoistaNiin, toivot vain, etteivät kodit meillä päättäisi kuten muualla - miksi arvelet, että suomalaiskodit olisivat sulkemassa lapsiltaan ovia, jos he haluavat saada valita eri kielten välillä? Eivätkö koulutetut suomalaisvanhemmat muka osaa arvioida kielten käyttökelpoisuutta?
VastaaPoistaTuo virkojen kielivaatimuksiin vetoaminen on yhtä tyhjän kanssa. Suurin osa virkaruotsin suorittaneista virkamiehistä ei pysty palvelemaan omalla erityisalallaan ruotsiksi, koska sellaisen kielitaidon ylläpito vaatisi jatkuvaa kielen käyttöä - eikä sellaista tarvetta juuri Suomessa ole. Vaatimukset on virheelliset (kielitaitolaissa) mutta kielilain mukaan riittäisi, että viranomaisilla on tarjolla myös ruotsinkielisiä palveluja.
Maa on monikielistymässä. Meillä ei ole mitään mahdollisuutta sitoa omaa palvelu- ja hoitovarantoamme pakkoruotsiin. Muita kieliryhmiä on jo enemmän kuin ruotsinkielisiä. Inhimillisesti merkittävissä palvelukohteissa (perheneuvolatoiminta, lasten psykologia, vanhusten hoiva,...) on erittäin tärkeää, että on mahdollisimman monelle myös omankielisiä palveluja sekä tulkkitoimintaa.
Missään maailmassa ei ole koko väestöä valjastettu yhden pienen vähemmistön palvelelmiseen. Sehän on aivan järjetöntä. Jokainen suomalainen lukee läpi koulupolkunsa ruotsia eikä kukaan voi valmistua mihinkään ammattiin ilman mittavia ruotsinopintoja. Ja perusteeksi heitetään palvelupakkoa ja sitä, että moni muuttaa Ruotsiin.
Useimmat eivät muuta Ruotsiin ja jopa enemmistö muualle lähtijöistä lähtee muualle kuin Ruotsiin.
Etkö huomaa, että perusteet pakkoruotsille puuttuvat?
Mikä oikeasti siinä pakkoruotsissa niin miellyttää? Miksi haluat, etteivät muita opintoja arvostavat saa valinnanvapautta?
Suomen kansalliskielet ovat suomi ja ruotsi. Suomessa on ruotsinkielisiä enemmän kuin kaikkia vieraskielisiä yhteensä. On varsin kohtuullinen oletus, että jos haluaa asua Suomessa ja nauttia sen tarjoamista palveluista, opettelee jonkin sen kansalliskielen, joten muita kieliä ei tässä mielessä tarvita, vaikka ne muuten hyödyllisiä ovatkin. Itse asiassa rannikolla monet maahanmuuttajat opettelevat nimeomaan ruotsin, koska se on helpompi.
VastaaPoistaKansalliskieli on nimike, joka ei tarkoita mitään. Yhtä hyvin voimme luopua nimikkeen käytöstä tai nostaa saamen kielet kansalliskieliksi. Et voi puolustella pakkoa pelkällä nimikkeellä.
VastaaPoistaRuotsinkielisiä ei ole enemmän kuin muunkielisiä yhteensä vaan nyt tilanne on jo toinen. Kaiken lisäksi esimerkiksi pääkaupunkiseudun kunnissa alkaa maahanmuuttajataustaisten lukumäärä lähennellä 20% - tämä nopea muutos näkyy siinä, että suomenkieliset koulut ovat jo todellisuudessa monikielisiä ja jo suomen osaaminen on haaste. Vastaavassa tilanteessa Ruotsissa on kokonaan poistettu toisen vieraan kielen pakollisuus ja sen sijaan erityisoppilaat ja vieraskieliset voivat lukea lisää maan pääkieltä tai lisää omaa kotikieltään tai lisää englantia, kunkin oppilaan yksilöllisen tarpeen mukaan.
Pakkoruotsin myötä niin kotosuomalaisia kuin uussuomalaisia koskee sama ehdoton pakkoruotsi. Kohtuullista?
Ruotsiksi kotouttaminen on tehnyt monet maahanmuuttajat katkeriksi, koska todellisuudessa Suomessa ei ruotsilla pärjää - ellei asu Ahvenanmaalla tai ole muuttamassa Ruotsiin. Mutta kaikin mokomin kotoutukoot ruotsiksi ne, jotka uskovat tietävänsä mitä tekevät. Tämä ei liity pakkoruotsiin.
Ohitit kokonaan kysymykseni. Mikä oikeasti siinä pakkoruotsissa niin miellyttää? Miksi haluat, etteivät muita opintoja arvostavat saa valinnanvapautta? - Ota huomioon, ettei missään, ei missään maailmassa ole samanlaista kaikille pakollista pientä vähemmistökieltä.
Mukavaa, että joku uskaltautuu keskustelemaan tästä aiheesta, edes anonyymisti.
VastaaPoistaOlen toki vastannut kysymykseesi siitä, miksi ruotsin kieli on tärkeää. Siitähän tämä keskustelumme alkoikin, nimittäin blogikirjoituksestani, jossa perustelen asiaa.
Kyllä kansalliskielellä on väliä. Suomessa kansalliskieliä on kaksi, suomi ja ruotsi. Molemmat kielet ovat osa historiaamme, nykypäiväämme ja kansallista identiteettiämme. Vai haluaisitko heittää vaikkapa kansallislaulumme ja kansallispäivämme samaan romukoppaan kansalliskielten kanssa?
Kansalliskielillä on lisäksi aivan erityinen merkitys, joka erottaa ne kaikista muista Suomessa puhuttavista kielistä: laki takaa Suomen kansalaisille oikeuden saada palveluja molemmilla kansalliskielillä, siis myös ruotsiksi. Ruotsinkielisiä palveluja ei pysty tarjoamaan, jos ei ole oppinut ruotsia. Tästähän kirjoitin jo blogikirjoituksessani.
Ruotsin kielellä on tärkeä asema Suomen historiassa, ja ruotsinkielinen väestö ja ruotsin kielen taito ovat osa historiamme jatkumoa. Aikanaan monet ruotsinkieliset kannattivat voimakkaasti Suomen itsenäisyyttä ja kansallisaatetta ja tukivat suomen kielen kehitystä ja aseman vahvistamista viralliseksi asiointikieleksi.
Heidän joukossaan oli mm. kansalliskirjailijamme Alexis Stenvall, joka kansallisaatteen nimissä muutti nimensä Aleksis Kiveksi. Kansallisrunoilijamme Runeberg ja kirjailija, runoilija ja ”satusetä” Zacharias Topelius kirjoittivat koko tuotantonsa ruotsiksi. Kyllä, heidän teoksensa on käännetty eikä alun perin kirjoitettu suomeksi. Silti suomalaisesta kirjallisuudesta ei voi puhua heitä mainitsematta.
Ruotsin kieli on siis osa juuriamme ja suomalaisen kulttuurin syntyhistoriaa. Mielestäni se ansaitsee samaa kunnioitusta, jota ruotsinkieliset suomalaisen kulttuurin tukipylväät osoittivat aikanaan suomen kielelle. Ruotsin kielen osaaminen on aina kuulunut suomalaiseen identiteettiin ja kulttuuriin, ja nämä kaksi kieltä ovat aina nivoutuneet erottamattomasti yhteen.
Saatat olla oikeassa siinä, että vieraskielisten määrä on saavuttanut ruotsinkielisten määrän, mutta vain hiuksenhienosti. Ruotsinkieliset ovat silti suomenkielisten jälkeen suurin kieliryhmämme. ”Vieraskieliset” eivät ole yhtenäinen ryhmä, joka puhuu yhtä ja samaa ”vierasta kieltä”. ”Vieraskieliset” koostuvat lukuisia eri kieliä puhuvista pienistä vähemmistöryhmistä aina venäläisistä ja ruotsalaisista irakilaisiin ja somaleihin saakka.
Suomen kielipolitiikan täytyy toimia valtaväestön ehdoilla, eikä ruotsin kielen asemaa Suomessa e voi todellakaan ratkaista sen perusteella, miten jokin pikkuruinen maahanmuuttajaryhmä sen kokee. Maahanmuuttajien kieliongelmat pitää ratkaista heidän tarpeistaan lähtien, ja ne tarpeet ovat erilaisia kuin syntyjään suomalaisten, joita muuten ruotsia äidinkielenään puhuvatkin ovat.
Mainitsemasi Ruotsin poikkeusjärjestely maahanmuuttajille voisi olla toimiva ratkaisu Suomessakin. Suomeen sovellettuna se voisi olla maahanmuuttajien vapauttaminen oman valinnan mukaan joko suomen tai ruotsin opiskelusta. Ei sitä varten tarvitse puuttua kokonaisen kansan kansalliskielten oppimiseen. Lisättäköön vielä sivuhuomautuksena, että Suomen väkiluku on paljon pienempi kuin Ruotsin, ja maahanmuuttajiakin täällä on huomattavasti vähemmän, joten kaikkien maahanmuuttajaryhmien oman kielen opettaminen heille verovaroillamme ei ole realistista.
Mielenkiintoista, että valitsit esimerkkisi juuri naapurimaastamme ruotsista. Kertomasi tieto ei olisi nimittäin koskaan saavuttanut suomalaisia, jos kukaan täällä ei osaisi ruotsia, eli samalla tulit perustelleeksi myös ruotsin kielen tarpeellisuutta. Ruotsi on toiminut meille mallina monessa muussakin asiassa - taas yksi hyvä syy opiskella ruotsia.
Olet kirjoittanut siitä, miksi sinusta ruotsi on tärkeää ja miten sinulla kyse on osasta kansallista identiteettiäsi. Noin voi perustella omille lapsille sitä, että näiden kannattaa valita ruotsi. Mutta tarvitaan jotain muuta, jos perustellaan muiden lapsille pakollista kieltä.
VastaaPoistaRuotsinkielisiin palveluihin ei pakkoruotsia tarvita. Muuallakin tarjotaan vanhoille kielivähemmistöille palveluja, mutta ilman kaikkia sitovaa pakkokieltä peruskoulusta yliopistoon.
Ruotsin asema historiassa on se mikä on, koska suomella ei silloin mitään asemaa ollutkaan. Tätä ei voi käyttää perusteena ruotsin pakollisuudelle myös tulevaisuudessa.
Aleksis Kivi oli varsin tietoinen suomenkielisyytensä merkityksestä, vaikka ajan tavan mukaan oli saanut koulutusta ruotsiksi, aloittanut kirjoittamaan ruotsiksi ja ilmeisesti vielä kantoi dna:ssaan ruotsinkielisen aatelin perimää. Hän halusi kirjoittaa ja kirjoitti suomeksi ensimmäisen varsinaisen suomalaisen romaanin, ajattoman kuvauksen ihmisistä ja kasvusta yhteisön jäseneksi. Kiven työtä ei mitenkään voi nostaa pakkoruotsin perusteeksi.
Suomalaisen kulttuurin syntyhistoriassa on monta lukua ja suomalaisuuden muovautuminen tulee olemaan jatkossakin monikielistä. Suomen kieli on kuitenkin se, joka täällä yhdistää valtaenemmistöä niin vanhoista kuin uusista suomalaisista.
Valitettavasti mitään vapautuksia ei voida pakkoruotsista antaa, koska pakkoruotsi pysyy pystyssä vain siten, ettei mitään kiertotietä ole. Jos oppilaista osa saisi edetä ilman ruotsia, tämä nostaisi muiden oppilaiden perheet kapinaan, sillä ruotsista ei saada hyötyä todellisuudessa, välttämätöntä on vain paperi ruotsinopintojen suorituksesta. Useimmat unohtavat kouluruotsin heti koulujen jälkeen.
Ruotsissa olen käynyt lukuisissa tapaamisissa - niissä puhutaan aina englantia, sillä eivät sen paremmin suomalaiset kuin muutkaan osallistuvat eurooppalaiset puhu ruotsia - sen sijaan myös ruotsalaiset ovat osin kouluttautuneet englanniksi, ammattisanastomme on yhteinen. Jotenkin tylsää, että ohitat Ruotsin toimivan ja yksilölliset erot oikealla tavalla huomioivan kielikoulutuksen keksimällä, ettei tätä tunnettaisi Suomessa ilman pakkoruotsia. Ihan höpöä.
Sinulla ei ole perusteita pakkoruotsille, sinulla on vain oma illuusiosi siitä, miten muiden tulisi tämä "kansalliskieli" kokea. Mikset antaisi aikuisten, koulunsa käyneiden ihmisten valita oma kokemuksensa suomalaisuudesta ja antaa omat neuvonsa kieliopintojen suhteen jälkikasvulleen? Miksi haluat pitää kiinni pakkoruotsista, jolla ei ole koskaan ollut suomalaisten enemmistön tukea takanaan?
Keskustelu on näköjään saavuttanut sen pisteen, että se alkaa kiertää kehää. Jälleen kerran viittaan lukuisiin jo aikaisemmin mainitsemiini asioihin, jotka osoittavat ruotsin kielen tarpeellisuuden. Ruotsin historiallisesti tärkeä asema on vain yksi niistä.
VastaaPoistaPerustelemattomiin ja perusteettomiin kommentteihin kuten ”Jos oppilaista osa saisi edetä ilman ruotsia, tämä nostaisi muiden oppilaiden perheet kapinaan”, ”ruotsista ei saada hyötyä todellisuudessa” ja ”pakkoruotsista, jolla ei ole koskaan ollut suomalaisten enemmistön tukea takanaan” en edes viitsi vastata mitään. Ne ovat toiveajattelua, jota tietenkin olisikin vaikea perustella.