Suuri nettihuijaus

Kaivinkone katkaisi Elisan kaapelin keskiviikkoiltana, ja Suomi lamaantui pariksi tunniksi. Tai siltä ainakin tuntui. Koko maan nettiyhteydet takkuilivat, ja myös moni TV oli pimeänä.

Työntekoni pysähtyi, koska en päässyt tarvitsemiini tietokantoihin. Kotona istuin tovin tylsästi tietokoneeni ääressä mitäs nyt -tunnelmissa, koska en päässyt edes Facebookiin aikaani kuluttamaan.

Tajusin, miten nettiriippuvaisia me kaikki olemme niin työssä kuin vapaa-ajalla.

Tajusin myös, miten meitä käytetään hyväksi tämän riippuvuutemme takia. 

Meitä huijataan antamaan tietoja itsestämme joka taholle, ja haluamme niin epätoivoisesti käyttää kaikkia netissä tarjolla olevia palveluja, että emme kyseenalaista tietojen antamisen tarpeellisuutta.

Ajatellaanpa seuraavia tapauksia:

1. Älypuhelimet. Hankin elämäni ensimmäisen älypuhelimen viime kesänä. Se oli hauska kaikkine sovelluksineen, joilla saattoi tehdä vaikka mitä, kuten navigoida itsensä haluamiinsa osoitteisiin tuosta vain.

Loppukesästä puhelin latasi automaattisesti itseensä suuren päivityksen, ja sen jälkeen mikään ei toiminut. Jokainen sovellus ilmoitti, että sitä ei voi käyttää, ellei avaa Microsoft-tiliä, rekisteröidy ja hyväksy käyttöehtoja.

Oletko koskaan miettinyt, mitä nämä "muut tiedot" ovat?

Käyttöehtoihin kuului mm. se, että kerron Microsoftille henkilötietoni ja annan sille samalla luvan päästä käsiksi mm. Facebookin ystävälistaani ja seurata ainakin jossakin määrin, millä nettisivuilla käyn.

Asia on muotoiltu käyttöehdoissa näin: …”keräämme sinulta joitakin tietoja, jotta voimme tarjota sinulle puhelimen toiminnot ja palvelut, suorittaa tapahtumat, joita olet pyytänyt tai joihin olet antanut luvan, sekä näyttää sisältöä ja mainontaa, joka on räätälöity asetustesi ja mielenkiinnon kohteidesi perusteella.”

Käytännössä sama teksti tarkoittaa kutakuinkin tätä: ”Koska et kuitenkaan vaivaudu lukemaan näitä pienellä kirjoitettuja ja tuhottoman pitkiä käyttöehtoja ennen niiden hyväksymistä, annat meille luvan seurata, millä nettisivuilla käyt ja mitä siellä teet ja myydä tietosi mainostajille. Tosiasiassa vain murto-osaa antamistasi tiedoista tarvitaan varsinaisesti sovellusten toimintaan.”

Tätä varten puhelimella on myös niin ikään käyttöehdoissa mainittu mainontatunnus, jonka avulla yhtä puhelinta ja siten yhtä henkilöä koskevat eri päivien netin selaustiedot voidaan yhdistää. Mainontatunnuksen voi ottaa pois käytöstä, mutta vain, jos on hoksinut käyttöehdoista sen olemassaolon. Huomasitko sinä?

Rekisteröityessäni tunsin itseni huijatuksi, sillä minut pakotettiin antamaan lupa tietojeni käyttöön mainostarkoituksiin voidakseni käyttää puhelintani.

2. Kaikkeen täytyy rekisteröityä. Edes lehtitilauksen peruminen ei onnistu netin kautta, ellei ensin rekisteröidy ja kerro samalla vähintäänkin osoitettaan, puhelinnumeroaan, ikäänsä, ja mitä nyt milloinkin rekisteröitymisen varjolla satutaan kysymään.

Puhelimella tehtynä tilauksen perumiseen riittää yllättäen pelkkä laskusta löytyvä tilausnumero. Miksi netissä siis halutaan minusta kaikki nämä tiedot?

Jopa eräs nettisanakirja kehottelee nykyisin käyttäjiään rekisteröitymään! Tämä on tyypillistä monille muillekin nettisivuille.

Luetko nettipalveluiden käyttöehdot ennen niiden hyväksymistä. Kannattaisi lukea. 

Useinkaan rekisteröityminen ei sinänsä ole tarpeen palvelun käyttämiselle, vaan meiltä likimain huijataan mahdollisimman paljon mainostajille hyödyllistä tietoa. Ja siinä onnistutaan, koska kuka todellakaan jaksaa lukea käyttöehtoja halutessaan vain nopeasti sivustolle tekemään sen, mitä oli tekemässä? Rasti ruutuun ja eteenpäin.

3. Hassut nettitestit. Oletko hyvä työntekijä? Mikä on eläinpersoonallisuutesi? Mikä kirjallisuuden hahmo olet? Mikä väri olet?

Niin hölmöä testiä ei olekaan, ettemmekö haluaisi tietää. Esimerkiksi Facebook on testejä tulvillaan. Vastatessamme olemme jo valmiiksi rekisteröityneet, joten vastauksemme on helppo yhdistää muihin tietoihimme. Toki ne pystytään jäljittämään tietokoneeseemme muutenkin.

Paljastamme testeihin vastatessamme lempiruokamme, harrastuksemme, lastemme iän ja lukumäärän, terveydentilamme, työpaikkamme, siviilisäätymme ja ties mitä muuta henkilökohtaista.

Mieti tarkkaan, haluatko todella tietää.

Nämä nettitestit ovat se kaikkein suurin huijaus, jolla meistä kerätään tietoja.

Useimpia tietoja ei tarvita testivastauksen laskemiseen. Mitä merkitystä ansioilleni työntekijänä on esimerkiksi sillä, montako tuntia yössä nukun? Tai sillä, onko minulla lemmikkieläimiä? Silti niitä kysytään.

Useimmissa testeissä näyttää olevan vain yksi tai kaksi aiheeseen liittyvää kysymystä, joiden perusteella vastaus annetaan. Muiden vastausten avulla saatuja tietoja käytetään muiden meistä kerättyjen tietojen kanssa kohdistettuun mainontaan ja profilointiin.

Tietojen keräämisen on tarkoitus tapahtua niin, että ketään ei voi tunnistaa, mutta tapahtuuko se? Väärin käytettyinä tiedot voidaan yhdistää yhteen henkilöön, ja silloin hänestä tiedetäänkin jo todella paljon.

Olemme säälittäviä addikteja, jotka luopuvat luottavaisina ja kyselemättä yksityisyydestään saadakseen vastineeksi päivän annoksen nettiä. Suosittelen lämpimästi käyttöehtojen lukemista ennen kyseisen ruudun rastittamista.


Lisää tietoa nettitesteistä englantia osaaville täällä ja täällä.