Siis tuo
edullinen juoma, työmiesten perjantaipullo, tisle jonka valmistus on
yksinkertaista ja nopeaa ja jolla ei ole mitään kulinaarista arvoa. Kuinka moni
metsien mies viettääkään talven veneen alla vain kaksikymmentä vuotta
tynnyrissä kypsytetty viski lämmikkeenään? Kuinka moni nuori pyörikään iltaisin
ostarilla ja nauttii salaa omaa pussiviskiä? Viski viskiä viskiä. Älkää siis
menkö Olut- ja viskiexpoon, mitä tahansa teille yritetäänkin vakuuttaa viskin
teon muka- hienouksista.
Onneksi viranomaisten
kontrolli ulottuu myös mediaan eikä vain jättikokoiseen tölkkiin panimon pihalla.
Mediankin
vapauden viisaan rajoittamisen päättelen siitä, että en onnistunut kuulemaan
tai lukemaan Suomessa mitään siitä, että Tukholmassa pidettiin kuun vaihteessa
Olut- ja viskifestivaalit. Siis maailman suurin alan tapahtuma. Kuinka moni
Suomessa edes tiesi tästä festivaalista?
Onneksi
meidät pidettiin pimennossa, sillä tässä ruotsalaisessa pahuuden pesässä jaettiin
jopa näiden vaarallisten juomien käyttö-ohjeita yrittämällä vakuuttaa, että ne
voivat tehdä hyvästä ateriasta tai vielä paremman. Siis että viski muka voisi
olla juhlahetkien nautinto ja sen makuvivahteet taidetta. Siis viski viski
viski. Älkää vain uskoko ja menkö Olut- ja viskiexpoon Helsinkiin, kun tämä
hirveä tapahtuma yritetään nyt kopioida Suomeenkin.
Tuleeko kirjakauppoihin seuraavaksi ikäraja vai poltetaanko tällainen kirjallisuus roviolla? |
Viski ei kerta kaikkiaan sovi suomalaisille. Toista se on Koskenkorvan kanssa. Se on löytänyt paikkansa suomalaisten ruokapöydässä harvinaisena juhlaherkkuna, jonka hienoviereistä ja kompleksista makupalettia ihaillaan hitaasti nautiskellen ja vain pieninä määrinä kerrallaan.
Jonna Pulkkisen Kossu-kirjaa onkin sen
vuoksi käsitelty kattavasti lähes kaikissa silmiini sattuneissa lehdissä. Tosin
Koskenkorva onkin suomalaisen valtionyhtiön Altian tuote.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti