Hajuvesiterroristit

Istun junassa. Käytävän toisella puolella istuva nainen on holvannut päälleen reilun annoksen parfyymiä ennen matkaan lähtöä, ja koko junanvaunu lemuaa makean tunkkaiselta. Korviini alkaa koskea, ja pian ne menevät lukkoon. Päätä särkee. Imelä haju alkaa jo maistua suussakin.

Olen yliherkkä hajusteille. Ilmeisesti en ole ainut, sillä pikku hiljaa vaunusta alkaa kuulua epäilyttävän runsaasti vuotavien nenien tuhinaa ja kuivaa yskää.

Tunnen vihaa hipovaa inhoa lähelläni istuvaa hajupommia kohtaan. Hän on varastanut raikkaan hengitysilmani ja pilannut sen kemikaaleilla. Nainen on varmasti ihan mukava tavallinen ihminen, mutta mieluiten heittäisin hänet ulos junasta heti tilaisuuden tullen, jotta oloni helpottuisi ja pystyisin taas hengittämään irvistämättä mielessäni jokaisen hengenvedon myötä.

Jos mahdollista, pyrin poistumaan tilanteista, joissa joku terrorisoi ympäristöä voimakkailla hajusteilla. Aina pakoon ei pääse, ei ainakaan kohtuullisin keinoin. Siksi hartain toiveeni on, että hajusteet jätettäisiin laittamatta ainakin teatteriin, elokuviin ja matkalle lähtiessä.

Pahinta ovat kuntosalilla ja varsinkin ohjatuilla tunneilla parfyymipilvessä kekkaloivat naisihmiset. Treenit ovat pilalla, jos henki ei kulje, ja taaskaan ei auta muu kuin pako. Onneksi monet kuntosalit ovat jo havahtuneet ongelmaan ja pyytävät asiakkaita tulemaan salille ilman hajusteita.

Parfyymit ovat nykyisin suosittuja, ja surullisen moni käyttää niitä, vaikka ei osaakaan. Hajuvedet ovat voimakkaita, pieni määrä riittää, ja vaikka tuoksu ei enää tunnukaan omaan nenään, muut kyllä haistavat sen. Parfyymia ei tarvitse lisäillä pitkin päivää tai käyttää montaa suihkausta kerrallaan. Klassinen konsti on suihkauttaa hajuvettä ilmaan YKSI suihkaus ja kävellä sitten syntyneen sumun läpi. Enempää ei tarvita.

En saata edes kuvitella, miltä astmaatikosta tuntuu, kun hän joutuu näiden myrkkypilvien ympäröimäksi monta kertaa päivässä kaupungilla, julkisissa kulkuneuvoissa, luennoilla, töissä, jopa porraskäytävissä, jonne haju jää lemuamaan pitkäksi aikaa. Missä vaiheessa jatkuva altistus muiden turhamaisuuden takia käy astmaa potevalle hengenvaaralliseksi?

On ironista, että nämä yliparfymoidut hajuherneet yrittävät tehdä itsestään viehättävämpiä kaatamalla päälleen lemusta päätellen kokonaisen pullollisen hajuvettä, mutta itse asiassa vaikutus on päinvastainen.

Jokainen nainen lienee lapsena leikkinyt hienoa rouvaa ja laittanut jalkaan äidin liian suuret korkokengät, kaulaan kaikki kimaltavimmat kaulakorut ja ehkä peräti vielä äidin huulipunaakin. Pikkutytöltä tämä on hellyttävää, mutta mitä mieltä olisit aikuisesta, joka tekee samoin? Parfyymin liikakäyttäjät antavat täsmälleen saman vaikutelman: Yritän niin epätoivoisesti olla hieno, että säälittäväksi menee.

Kuka opettaisi hajuveden käyttöä? Naistenlehdet keskittyvät niin ahkerasti uusien tuoksujen vertailuun, että unohtavat muistuttaa niiden oikeasta annostelusta. Tarkoitus ei ole pilata kaikkien yhteistä hengitysilmaa. Kaikki eivät todellakaan halua hengittää samaa, yhden ihmisen omavaltaisesti valitsemaa tuoksua. Jos näitä parfyymifanaatikkoja osuu samaan paikkaan useampi, tuloksena on melkoinen kärpäsmyrkkycocktail.

Parfyymiä on sopiva määrä silloin, kun sen haistaa vasta aivan henkilön vieressä vienona tuulahduksena. Silloin tuoksu ei tunkeudu muiden ilmaa pilaamaan, tartu kantajastaan huonekaluihin tai jää huoneeseen leijumaan parfyymipellen poistuttua.

Jos haluaa välttämättä käyttää hajuvettä, pitäisi ainakin varmistaa, että ei pilaa muiden päivää. Kysykää ystäviltänne, onko lemua lipsahtanut liikaa. On myös hyvä muistaa, että vaikka tuoksu olisi omasta mielestä miten hyvä, makuja on erilaisia, ja jonkun toisen mielestä sama tuote voi olla ällöttävä, huoneen täyttävä löyhkä.